23.3.2022
Jere Lehtilä on huomannut, että kaikista hänen kokemuksistaan on ollut hyötyä työuralla. Resurssisuunnittelijan sydän sykkii kehittämistyölle, jonka ansiosta eepeeläiset voivat yltää parhaaseen mahdolliseen tulokseen.
Hyllykallion Prisma on kävelymatkan päässä Jere Lehtilän kotoa, joten kauppareissu hoituu kätevästi vaikka puolivuotiaan vauvan vaunulenkin ohessa. Prisman käytävät ovat Jerelle tuttuja, koska hän on työskennellyt ensin hypermarketin palvelutorilla ja sittemmin laajentanut tehtäviään resurssisuunnittelun sekä sosiaalisen median puolelle. Välillä hän tuurailee myös hinnoittelussa ja valikoimanhallinnassa.
– Viihdyn täällä niin hyvin, että isäni on jo luopunut toiveistaan saada minut asumaan lähemmäs entistä kotipaikkakuntaani Forssaa.
Seinäjoelle on silti lounaisesta Hämeestä varsin lyhyt matka, kun ottaa huomioon, että Jere on asunut jonkin aikaa myös Atlantin syleilyssä kelluvalla Lanzarotella. Sieltä matkaan tarttui tärkeiden taitojen lisäksi arvostus suomalaiseen työkulttuuriin ja siihen, miten työntekijöistä pidetään täällä huolta.
– Joissakin paikoissa töitä tehtiin sellaiseen tahtiin, että taukoja ehti harvoin pitää. 800 vieraan hotelliaamiaisella sai paistella kananmunia aika vauhdilla, mutta se oli opettavaista. Päivääkään en ole katunut, että lähdin ulkomaille, mutta lopulta se oli lyhyt pyrähdys.
Viiden kuukauden työharjoittelujakso Lanzarotella oli osa Jeren ammattikorkeakouluopintoja. Hän valmistui SeAMKista vuoden 2019 lopussa, ja heti tammikuussa 2020 hän aloitti Eepeellä. Työtehtävät ovat laajentuneet ja muuttuneet koko ajan, mikä on osaltaan pitänyt työn mielenkiintoisena.
– Minuun on luotettu, olen saanut vastuuta ja aina uusia haasteita. En olisi voinut parempaa toivoa, Jere toteaa.
Tuulena siipien alla
Resurssisuunnittelijan työtehtäviin kuuluu sen takaaminen, että työntekijöitä on riittävästi joka vuorossa, mutta niin ettei kenenkään työtaakka kasva kohtuuttoman suureksi. Jeren vastuulla on 11 kokonaisuutta, joista neljä on Prisman osastoja, kaksi Salea ja viisi S-marketia. Vuorot suunnitellaan kolmen viikon jaksoissa mahdollisimman henkilöstölähtöisesti ja tasapuolisesti yhdessä yksiköiden päälliköiden kanssa.
– Pyrin tukemaan täältä taustalta mahdollisimman paljon, missä ikinä pystynkin. Työni on auttaa muita pääsemään hyviin tuloksiin.
Varsinaisten työtehtäviensä lisäksi Jere on sijaistanut valikoimasihteeriä ja ottanut vastuuta somemarkkinoinnista. Tehtävien monipuolisuus vaatii toisinaan armotonta kalenterinhallintaa, mutta on erittäin antoisaa.
– Alun perin olen opiskellut ammattioppilaitoksessa media-assistentin tutkinnon, ja luulin jo, etten koskaan tarvitse niitä taitoja. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että kaikesta oppimastani on ollut hyötyä. Esimerkiksi nyt tarvitsen media-alan taitoja somekuvioissa. Sosiaalisen median kanavissa on Jeren mukaan paljon hienoja kehitysnäkymiä. Hän kiittelee rentoa ilmapiiriä, jossa omia ideoita voi tuoda esille rohkeasti.
– Kaikkien ideoiden ei tarvitse olla heti valmiita, ja monesti jonkun ideasta kehittyy toisen käsissä timantti.
Sukupolvien ketjussa
Yhteiskehittämisen ja somemarkkinoinnin puolelta löytyi myös opinnäytetyön aihe. Jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen uskova Jere suorittaa liiketalouden kehittämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Hämeen ammattikorkeakoulussa.
– Testailemme paraikaa erilaisia markkinointivaihtoehtoja Facebookissa. Siitä saa hyvää analytiikkaa, mikä toimii ja mikä ei, mutta myös oppia siitä, miten tekijöitä ja yleisöä voi osallistaa tehokkaasti sosiaalisessa mediassa.
Vaikka työtehtävät ovat mielekkäitä, viime elokuusta saakka Jeren maailmassa tärkeintä on ollut perhe. Hänestä ja Sanna-puolisosta tuli silloin pienen Leo-Eemilin vanhempia. Oman lapsen syntymä on korostanut myös suvun ja sukupolvien mukana siirtyvän hiljaisen tiedon merkitystä.
– Olen kirjoittanut kirjaa suvustamme, ja sukututkimus on osoittautunut todella kiinnostavaksi alaksi. On ollut hienoa nähdä, miten sukumme on pitänyt yhteyttä entistä tiiviimmin. Suvun vaiheita selvitellessä on myös tullut vahva tunne, että Jere haluaa vaalia myös niiden ihmisten muistoa, jotka ovat olleet täällä meitä ennen.
– Toivon, että saan joskus innoissani kertoa heidän tarinoitaan omalle pojalleni.
Teksti: Nadia Paavola, BSTR
Kuvat: Samu Lehtinen, Eepee
