Kuka? Kati Lehtimaa on ABC Seinäjoen liikennemyymäläpäällikkö..

Koska? Eepeeläisenä hän on ollut 13 vuotta.

Kuinka? "” Minun ei tarvitse olla kaikista paras, mutta yritän aina parhaani."

 

Kati Lehtimaa ehti työskennellä kaksikymmentä vuotta valomerkkien viitoittamassa ravintolamaailmassa. Nyt hän tankkaa uusia oppeja ABC Seinäjoen liikennemyymälän pomona.

Aloitin Turun osuuskaupassa 2000-luvun alussa, kun menin Hamburger Börssiin kesätöihin. Opiskelin tuolloin ravintolaalaa Rovaniemellä. Muutaman Turun kesän jälkeen sain vakipaikan Börssistä – mutta kun on Nurmosta kotoisin, mielessä alkoi käydä paluu kotiseudulle.

Kaveri vinkkasi vuonna 2007, että Seinäjoelle avataan Amarillo ja siitä se lähti. Pääsin Amarilloon vuoropäälliköksi ja muutin Seinäjoelle. Muutaman vuoden päästä työ muuttui Matadorin ja Wilsonin vuoropäälliköksi ja sen jälkeen ravintolapäälliköksi Karmaan, jossa ehdin olla kuusi vuotta.

Kun paikka ABC Seinäjoelle tuli hakuun, mietin uskallanko hakea. Silloinen esimieheni Elina Mäki-Opas kannusti kokeilemaan ja ilokseni sain paikan. Edelliseltä päälliköltä Timo Märsylältä jäivät tänne tosi isot saappaat, ei niitä vielä täytetty ole. Uusi toimiala ja sitten tuli vielä tämä korona – kaikki uutta ja tilanne tosi outo. Hienosti henkilökunta tsemppasi kaiken yli.

Yhteistyön kynnys madaltui

Minulle oppi oli, että esimiehenä voi tulla vastaan asioita, joihin et voi kovasti itse vaikuttaa. Ei niistä pelkäämällä selviä, vaan tekemällä asioita kuten parhaaksi näkee. Työskentely yli toimialarajojen on hieno mahdollisuus, jota hyödynnetään liian vähän tällä hetkellä. Suunta on kuitenkin ehdottomasti
parempaan päin – jos koronasta täytyy jotakin hyvää sanoa, niin se pienensi kynnystä toimialojen välillä.

Maran ja limyn eroista isoin on tuo valomerkki. Olen suuren osan työelämää tottunut ajatukseen, että valomerkki tulee aina – ja yhtäkkiä sitä ei tullutkaan. Yökerhossa myynti tehtiin muutamassa tunnissa ennen valomerkkiä, liikennepuolella asiat tapahtuvat eri rytmissä. Limyssä työskennellään eri vuoroissa ja välillä saattaa mennä viikkokin, ettet näe työkaveria, kun vuorot menevät ristiin.

ABC Seinäjoen kirjoilla on 40 työntekijää, joista on tällä hetkellä töissä 30. Osa on äitiyslomalla ja liikkuvuus on suurta, sillä osa työntekijöistämme on nuoria opiskelijoita, jotka opiskelupaikan saatuaan muuttavat muualle. Olen oppinut tässä työssä kiitolliseksi siitä, että olen osa Eepeen organisaatiota. Henkilöstöhallinnon tuki on ollut minulle korvaamatonta, ilman heidän apuaan ja ammattitaitoaan en olisi selvinnyt näin hyvin. Tukena ovat olleet myös palveluvastaavat, esimiehet, kollegat ja Timo, joka nykyään pyörittää vastaavaa yksikköä Kauhavalla.

Pyytämällä saa enemmän

Pomona voisin ehkä olla jämäkämpi ja suoraviivaisempi, mutta uskon saavani enemmän aikaan pyytämällä kuin käskemällä. Minulla on viikossa kaksi–kolme konttoripäivää, ja loput päivät palvelen asiakkaita tiimini kanssa. Siinä sitä oppii parhaiten, mitä työ oikeasti pitää sisällään.

Työyhteisössä arvostan yhteishenkeä, sitä meiltä täältä löytyy. Pidän myös tärkeänä sitä, kuinka puhutellaan kaveria. En tykkää turhanpäiväisestä tiuskimisesta, ja pitää osata pyytää tarvittaessa anteeksi.

Työkavereiden kanssa vietetään suuri osa elämästä ja on paljon mielekkäämpää, kun kaikki viihtyvät. Itsestä on hyvin pitkälti kiinni, kuinka sinua kohdellaan. Esimiehen on osattava kaivaa jokaisesta työntekijästä parhaat puolet esiin.
Minun ei tarvitse olla kaikista paras, mutta yritän aina parhaani. Eikä työtä pidä tehdä otsa rypyssä, siitä voi tehdä myös hauskaa.

Olen myös oppinut nauramaan itselleni enkä pelkää epäonnistumisia. Aika usein meillä töissä nauretaankin toilailuilleni. Haluaisin vielä oppia johdonmukaisuutta, olen vähän äkkinäinen asioiden hoitelija ja asiat pakkaavat välillä jäädä puolitiehen. Minulla on urahaaveita, aion päästä työelämässä eteenpäin. En toki nopeasti, vasta kun olen siihen valmis. Sen olen oivaltanut, että kaiken oppii tekemällä.”

 

Eepeeläinen-lehti 1/2020