Kuka? Susanna Lehtiniemi on S-Etuhuollon töiden vastaanottaja ja pikaluistelua harrastava autoinsinööri.

Koska? Eepeeläisenä pian 1,5 vuotta.

Kuinka? "Ennakkoluuloja ei kumota pahastumalla vaan asiakasta auttamalla."

 

Kun jää tarpeeksi monta kertaa tien päälle mopoautolla, autojen moottoreista voi tulla ammatti. Näin kävi S-Etuhuollon töiden vastaanottajalle Susanna Lehtiniemelle.

Ihmiset eivät aina päädy ammatteihinsa vain siksi, että ala kiinnostaa. Joskus syynä voi olla sisuuntuminen, kuten S-Etuhuollossa työskentelevällä autoinsinööri Susanna Lehtiniemellä.
– Minulla oli 15-vuotiaana mopoauto, joka jätti jatkuvasti tien päälle. Otti päähän se turhauttava ja avuton fiilis, kun ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, hän sanoo.

Susanna ei jäänyt silti pyörittelemään peukaloitaan, vaan otti puhelimen ja jakoavaimen kouraan. Hän soitteli ohjeita kaikkialta, katsoi pikkuveljen kanssa Googlesta korjausohjeita ja sai auton taas kulkemaan. Samalla syttyi lamppu siitä, minne hakupaperit pitäisi yhteishaussa laittaa: autoalalle. Fiksun nuoren naisen logiikalla hän halusi opiskella jotain, mitä ei vielä taitanut.
– Ajattelin, että siellä oppisi ainakin jotain hyödyllistä, hän sanoo.

Ennakkoluulot nurin

Susanna valmistui Sedusta autonasentajaksi ja suoritti samalla kaksoistutkinnon. Sen jälkeen hän työskenteli välivuoden asentajana monimerkkihuollossa ja varaosamyyjänä, kunnes jatkoi auto- ja työkonetekniikan insinööriopintoihin SeAMKiin.

Ess Autotaloon Susanna päätyi SeAMKin harjoittelun kautta pari vuotta sitten. Hän teki S-Etuhuoltoon ensin harjoittelut ja projektiopinnot, sen jälkeen puolipäiväisenä vuoroja opintojen ohessa. Valmistumisen jälkeen huhtikuussa 2020 avautui kokopäiväinen työpaikka huollon töiden vastaanottajana.

Ennakkoluuloja, niitä Susanna on saanut ammatissaan kohdata ja kumota. Susanna ei välitä pahastua, vaan laittaa epäilyt omaan arvoonsa ja antaa osaamisen puhua puolestaan.
– Tasaisin välein tiskille tulee asiakkaita, jotka kysyvät, olisiko ketään miestä paikalla. Silloin palvelen erityisen hyvin ja kysyn, miten minä voisin auttaa. Yleensä he kysyvät lisää, kun huomaavat, että pystyn auttamaan.

Susanna kiittää kaikesta tuesta myös Ess Autotalon tiimiä.
– Oma porukka ei ole koskaan aliarvioinut vaan päinvastoin antanut mahdollisuuksia ja edistänyt oppimista, hän sanoo.

Kehitys ei pysähdy

Susannan työ on pääasiassa huollon asiakaspalvelua, hinta-arvioiden tekoa ja varaosalogistiikkaa. Asiakkaalta täytyy saada pienessä ajassa mahdollisimman paljon informaatiota autosta ja mahdollisesta viasta. Vastaavasti luovutusvaiheessa on osattava kertoa asiakkaan ymmärtämällä kielellä, mitä autolle on tehty ja mistä lasku on kertynyt.

Tässä työssä saa olla varma, että kehitys ei pysähdy. Se toimii innostuksen moottorina myös Susannalle.
– Kaikki autot ovat erilaisia, mutta toisaalta logiikka toimii samalla tavalla. Autot eivät liiku tunteella, vaan aina on jokin järkevä syy, miksi asiat menevät niin kuin ne menevät. Se ja jatkuva tekniikan kehitys tekee työstä mielenkiintoista, hän luonnehtii.

 

Eepeeläinen-lehti 2/2020